Ruokatunnilla valitteli Loikkanen työtahtia kirvesmies Koistiselle.

- En minä millään pysy tuon Torapaisen tahdissa, se huutaa koko ajan että, lautaa, lautaa. Meinaako se heikkopäinen saada tämän maailman valmiiksi viikossa. Ja mitä minä sen sementtivalulaudoitus- urakoista kostun, enhän minä niissä ole edes mukana. Ja minä olen sentään entinen renki, eikä ruista puutu ranteista.

- Tuo nyt on nähty ennenkin. Toiset ovat ottannet jopa lopputilin sen vuoksi. Mutta odottelaanpas vaan rauhassa kun Torapaisen maanisuus vaihtuu masennukseen, niin silloin sun ei tartte kantaa kun pari lautaa päivässä. Tosin se silloin alkaa ryyppäämään.

Oli kaunis kevät ja maisemien kauneus lohdutti hiukan työtaakkaa.