Loikkanen valitteli rintakipuaan Arskalle, kipu oli samanlaista kuin närästys.

- Ostetaan maitoa, se ei auttanut.

- Mennään ostamaan lähtöryyppy

Mentiin Roskapankkiin.

Kipu ei hellittänyt.

Annan sinulle avaimeni, tule huomenna käväsemään.

 

Arska tuli seuraavana päivänä käymään. Loikkanen oli pukeutunut puhtaaseen yöpukuun.

Asettunut kauniiseen Arkkusuunsa levolle.

Kuolema oli tullut kuin varas yöllä

 

Kun Arska saapui aamulla, tämä hätääntyi, kännykän alla oli tammisen pöydän alla ohjeet.

Huoneisto oli kuin kallis koru.

Arska riensi naapuriin, kukaan ei ollut kotona, seuraavassa onneksi oli. Saatiin soitettua hätänumeroon. Mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Pöydällä oli kaunis puusta tehty uurna, joka oli ikonikuvin koristeltu.

Testamenttipaperit olivat sen alla. Arska perisi kaiken. Omaisuusverosta ei olisi huolta, pankissa oli riittävästi rahaa perintöveroveroihin ja kuluihin.

Arska kuoli puolenvuoden kuluttua.

 

Kaiken peri valtio. Kahdelta päälle oksennetulta juopolta. Pohjamudalta ,jotka eivät jääneet koskaan eläkkeelle, eläkepommiksi. Olivat kaiken rahansa antaneet. Sorretut, poljetut, halveksitut. Arjen Sankarit ja Yhteiskunnanylläpitäjät.