Pikku-Arska löysi hylätyt lastenrattaat. Otti siitä pyörät lentokoneeseensa.

- Jos tuo lentää, niin saatte jokainen kilon suklaata, illkui Pikku-Arskan Äitimuori.

Haa, haa, haa

Arskalla oli mukaanaan nyt parhaat leikkikaverinsa Pekka ja Pätkä.

- Lennäthän Sinäkin varpuluudallasi Pääsiäisenä, raahaat vielä mukanasi kuparista perintö-kupari kahvipannua ja kissaamme Ollia. Senkin noita-akka, koivunlarvat vain pölisee.

Nuo sanat olivat kuitenkin liikaa Arskan Äidille. Hän haki Isä-ukon paikalle.

Isä antoi Arskalle okein isän-kädestä.

Kyynellet valuivat Pikku-Arskan silmistä. Tuo selkäsauna koski kovemmin kuin koskaan tai tulisi sattumaan.

Olihan Häntä nöyryytetty parhaiden kaveredensa edessä. Pekan ja Pätkän.

Vieläkin Arskan sydäntä kääntää.