Koska edellisen blogin ylläpitäjä sai pers eli paskahalvauksen ja poisti kaikkien sivustot yllättäen. Teknisistä syistä varmuusskopiointi tuhoutui täysin, kerron joskus myös edellisessä nettipäiväkirjassa olleita tarinoita sikäli kuin muistan, jota pyydän anteeksi.
Arvostelu: tämä kirja on hyvä
Iowalaisen pikkukaupungin kirjaston palautusluukusta löytyi kylmänä tammikuun aamuna 1988 kohmeinen kissa. Kirjasto päätti adoptoida kissan, ja sille annettiin nimi Dewey Readmore Books, vanhan kirjastoluokituksen mukaan. Deweystä tuli kaikkien kirjastossa kävijöiden lemmikki. Kissa myös toi kirjastolle ja Spencerin kaupungille valtavasti julkisuutta. Deweysta kirjoitettiin lukuisissa lehdissä, se esiintyi kirjoissa ja televisiossa ja oli jopa japanilaisen dokumenttivideon tähti. Lopulta kissa muutti taloudellisissa vaikeuksissa kamppailleen pikkukaupungin ja sen asukkaiden kohtalon. Deweyn uskomattoman ja hellyyttävän tarinan kertoo kirjastonjohtaja Vicky Myron, jonka syliin juuri 19 vuotta täyttänyt Dewey kuoli marraskuussa 2006. Deweyn nekrologi julkaistiin 250 lehdessä, mukana myös USA Today ja The Washington Post!
Museokissa:kirjoittanut palstan ylläpitäjä
Kap-kaupungissa oleili, sen entisisessä kauniissa kaupungintalossa, nykyisessä vanhantaiteen museossa museokissa
Mustavalkoinen kissa oli sisällä museossa kaikkien ystävä. Ulkona taasen, rakennuksen takana olevassa ravintolapuutarhassa, tavallinen, erittäin varuillaan oleva luontokappale. Rakenuksessa Se otti jokaisen sisääntulijan hyvin sydämellisesti vastaan, kehnäten itseään jalkoihin ja haluten syliin. Tullessani nuori miesopiskelija istui sisärappusilla kissa sylisään ja kirjoitti korttia. Kissa leikki rinkan naruilla. Kun lähdin ylös taideteoksia katselemaan tuli kissa oitis perään. Avatessani salin oven nostin kissan takaisin, jotta se ei jäisi suljettuun tilaan. Ottaessani kissan syliini, sen käpälät alkoivat heilua " Haluan mukaan ". Toive toteutui, kissa asettui mukavasti parokkituolilla olevalle samettisille tyynylle. Lyhyt visiittini yllätti kissan ja se lähti seurassani pois. Portaat olivat tasanteiset ja niitä reunusti vankat kaiteet. Jokaisessa kaiteen taitekohdassa oli pylväs jossa oli tasanne. Kissa istui sellaiselle
- Mistä kaukaa vieras on, meillä päin on tapana, että minut kannetaan sylissä alas
- Aha, vastasin minä
Poistuttuani, alhaalla kissa oli jo odottamassa uusia vierailijoita
Lähistöllä oli kukkula nimeltään Leijonan selkä. Sinne vie kiertotie. Suoraan saattoi nousta vain pitkäruohoista rinnettä pitkin. Mäki oli kuitenkin niin jyrkkä, että piti ottaa ruohoista ja pensaista kiinni, jottei kaatunut selälleen. Matka oli pitkä. Mahdolista myrkkykäärmeistä en tiennyt mitään. Ylhäällä odotti jyhkeät puupöydät ja tuolit. Pilvet peittivät korkean kukkulan. Yht`äkkiä lehahtivat tumman vihreästä maasta helmikanat lentoon, kietoutuen pilviin.
Näky oli kuin kauneimmasta sadusta
Kommentit