Teukan, Ranen ja Arskan tiet yhtyivät työvoimatoimistossa. Kaikki olivat jo olleet virkamiehen luona. Silloin käytiin kahdesti viikossa virastossa ja vietiin täytetty ja allekirjoitettu lappu työvoimaviranomaiselle. Korvaus tuli Postipankkiin. Korvausmuotoja oli kaksi, ne jotka kuuluivat liittoon ja ne jotka eivät.

Siihen aikaan ei paljoa kontrolloitu missä maassa kävi lomalla ja kuinka tiheään.

Välillä piti liittomaksujen hoitamiseksi, noin kahden vuoden päästä piti olla kuusi kuukautta töissä. Kunta oli velvoitettu järjestämään työtä.

Mitään erityistä työttömän valvomista ei ollut. Nykyisinhän on jopa palkattu viranomaisia vahtimaan, jotta työtön vuorokauden ympäri olisi työvoimaviraston käytettävissä. Pre. Ahtisaari järjesti, että työtön saa olla viikon ulkopuolella Suomen lomalla. Työtä vain puuttuu.

Varakkaammat kirnusivat koko ajan Floridan ja Suomen väliä. 

- Hei jätkät tämä vois olla meille, huusi Arska. Kahdelle, silloin vielä tuntemattomille risuparroille. Teukalle ja Ranelle.

Imoitustaululla oli ruskea lappu, jossa luki kolme varastomiestä saa paikan.