Kokonaisuudessaan kaatopaikan ympäristö oli todella kuin pieni kylä. Osa mökeistä oli taidokkaasti tehtyjä. Jopa saunoja oli rakennettu. Siellä asui myös tavallisia kodittomia ihmisiä.

Usealle toimeentulon toi kaatopaikka. Arvometalli ja muut myyntiin kelpaavat kerättiin.

Resupekkojen joukkio kiersi paikkaa polkupyörät mukanaan. Talvella ne lähinnä toimivat telineinä joihin keräystavara sidottiin.

Aamuhämärän hetki oli sykähdyttävä. Hämäryyden seasta valui letka harmautta. Ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelta.

Ja laulu oli aina sama " Roiso Kalevala "

Joskus pakkasaamuna näky oli häkellyttävä. Pieni kaunis lumen verhoama mökki. Polttopuut talon reunustalla hyvässä pinossa. Lumi kauniisti luotu käytävältä, joka johti lakatulle ovelle. Piipusta nousi savukiehkura. Ympärillä lumiveistokselliset kuusipuut. Pikkulinnuille oli ruokaa roikkumassa koivupuun oksassa.

Joskus tapahtui asioita jolloin sydän pakahtui. Joku ei jaksanut enää. Toisinaan täysin perskänninen asukki luuli tulevansa kotiin, mutta kaupunki oli polttanut asuinsijan. Tilalla oli vain hiiltyneet rauniot. Pakkasta mittarissa kolmekymmentä astetta.