Voi arvata kuinka vaikeaa oli Loikkasen oli ajaa partaansa. Kukassa olevat finnit puhkesivat ja arvissa oleva parta ei ottanut katketakseen.

Loikkanen antoi harvenevan tukkansa kasvaa ja jätti sen pesemättä. Vaatteistaan tämä ei huolehtinut.

Väliaikaisesti Loikkanen lähti junalla Helsinkiin työhön.

Pieneen korjaamoon, jossa hän sai pöpin maineen. Hän ei pärjännyt töissään. Kuusitoistatuntinen työpäivä matkoineen alkoi verottaa hermoja.

Loikkanen käveli paljon viikonloppuisin aiheuttanen pelkoa naisissa ja lapsissa.

Vanha vihtahousu oli kaiketi näkijöiden mielestä päässyt lomalle tuonelasta.

Kerran Loikkanen jätti iltasella yhden junavuoron väliin. Hän kävi suihkussa. Vaunussa oli vain kaksi henkilöä. Loikkanen ja kaunis, hyvin pukeutunut nainen.

Nainen istui tämän viereen.

- Eikö tässä vaunussa mukamas ole muita istumapaikkoja, kysyi Loikkanen

- Onko tämä paikka sitten varattu

- Ei, mutta ei minun ulkonäköäni varta vasten tarvitse tulla pilkkaamaan

- Kuka sitä sitten pilkkaa

- Te

Matka sujui joutuisasti keskustellessa.

Molemmat jäivät samalla asemalla pois. Nuori nainen olisi halunnut yhteisen kotimatkan, mutta Loikkanen lähti suuntaan missä ei asunut.

Ilonpito hänen kustannuksellaan oli päättynyt