Huttunen ja Jääskeläinen olivat taas alokasaikana partiossa.

Huttunen ampui lehmän.

Taas tuli kouluttaja paikalle.

- Siinä meillä on oikein lehmälahtarit, kohta ollaan sota-oikeudessa koko poppoo.

- Ei se ole lehmä, sanoi Huttunen. Se on pullopersesika. Ja ne vasta vaarallisia ovat, ne syövät sotilaita. Käykää katsomassa vaikka sen persettä.

Kouluttaja meni ja jotain kiiltelikin.

Oli syksy, mustat lehdettömät puunoksat heiluivat tummuvassa illassa kuin kuoleman kädet.

- Äkkiä karkuun parkaisi kouluttaja.

Onnettomuudeksi tuli taas Isäntä vastaan.

- Meinaatteko Te ampua kaikki meidän lehmät. No vanha kantturahan sekin oli. Lähdetään kahville. Mutta älkää ampuko emäntää, sekin kun on melko vanha.

- Anna Colea, pyysi Jääskeläinen Huttuselta

- Ei ole

- Älä kerro minä arvaan, pullo on lehmän perseessä

 

-------------------------------------------------------------

 

Alokasaika oli Huttuselle vaikeaa aikaa.

Kunto oli huono.

Illat istuttiin punkan päässä toimettomana mitä välillä kiillotettiin yhä uudelleen ja uudelleen kiiltävää lattiaa.

Huttunen keksi käydä kysymässä komppanian vääpeliltä josko hän saisi käyttää tuon vapaa-ajan lenkkeilyyn. Lupa irtosi helposti.

Olo oli kyllä entistäkin tukalampi nukkua yö täysin hikisenä.

Mutta huonot ne olivat pesumahdollisuudet muutekin.

Kerran viikossa saunassa.

Ilta ja aamupesu oli sitä sun tätä.

Aikaa annettiin riittämättömästi ja lähinnä oltiin antamattomatta.

Huttusen kunto nousi ja pian tämä pomppi muiden tahdissa.

Hevosmiehiä Huttunen ihaili, miten He osasivatkaan valjastaa hevosen ja mistä He tiesivät kuinka päin kärryt laitettiin.

Ja vielä kaikki ilman käyttöohjeita

-------------------------------------------------

Postissa Huttunen opiskeli karttaa, että pää tutisi.

Suurin toive oli päästä pois kaksikieliseltä alueelta.

Mutta kyllä se kartta päähän tarttui.

Toki Huttunen tänäkin päivänä saa paniikkikohtauksen kartan nähdessään.

Huttunen herää usein painajaisiin ja salamannopeasti hakee tajunnastaan Humppilan.

Ensin Huttunen viimekädesijaisen sijainen. Nimikirja karttui ja aina Hän oli jonkun sijainen.

Huttunen kävi postimiehen alkeiskurssin ja sitten postimieskurssin.

Virkaa Huttunen ei kuitenkaan saanut vuosikymmeniin.

---------------------------------------------------

Postikurssilla oli myös ensiavun opetusta.

Vaateet piti kuulemma pistää ambulanssiin, jotta veren hukka saatiin punnituksi.

Yksi viittasi

- Jos veri valuu maahan, otetaanko maa mukaan

--------------------------------------------------

 

Sairaanhoitaja oli sen verran topakka täti, että uhkasi tuoda alkometrin peliin.

Ja se raivostutti kaikkia niin paljon, että oli vaara että veriset vaateet todella kohta täytyisi ottaa mukaan.

 

--------------------------------------------------

Huttusta raivostutti yksi hylätyn kokeen vastaus. Sellaiseksi ei kelvannut suorakaiteen muotoinen ja mallinen vaan ainoastaan postikortin muotoinen ja mallinen.

--------------------------------------------------

Postinkanto ei ollut helppoa. Joku saattoi jättää leikin kesken ja seuraavana päivänä kantolaukku löytyi puunoksalta. Työvoimapula oli kova, kun aamulajittelu oli ohi, lähti esimies haeskelemaan vapaita kotirouvia josko nämä suostuivat jakamaan jonkun piirin.