Joulu -tonttujen käsissä aihiot muuttuivat taian -omaisesti joululahjoiksi. Vilinää ja vilskettä riitti Korvatunturin Pukin pajassa. Pukin ja Kirjuri-tontun kynä säihkyi heidän kirjoittaessaan.

Ups, joskus mustekin läiskähti, silloin tarvittiin kiireesti imupaperia.

Ilmassa tuoksui vahasinettien tuoksu.

Joulupaperit rapisivat ja sidelangat heiluivat pakettien ympärillä.

Mutta ei koskaan ollut niin kiirettä, ettei Joulupukki olisi ehtinyt kuopusta uneen sadulla johdattaa.

Pikku-Tontun nukahtamis-satu

Kissalapset

(jatkoa)

Isö-örmy oli unohtanut hyvät lupauksensa, kun sai lapsensa takaisin veden haltijalta.

Jumala itki ja Ison-örmyn sadot pilaantuivat. Örmy itse joutui ahdinkoon.

Kuitenkin kyläläiset olivat kuulleet Örmyn lupaukset ja niiden pettämisen ja

ottivat jokainen torpparin kodittomaksi jääneet kissanpennut omikseen.

Kukin otti yhden, jonka Kissa-muori niskasta kantaen Heidän luokseen toi.

Mielikki lehmä pääsi Pikku-Elsan ja Mummon Punkero-lehmän seuraksi. Silloin vielä Heidän kotitalonsa vieressä olevaan piskuiseen navettaan.

Sekä talo että navetta olivat rakkauden, punaisen värisiä.

Torpan ryypiskelevä isäntä Kaaleppi joutui vaivaistaloon. Torppa kun oli myyty.

Vaikka Örmy oli jopa luvannut Iivarille uuden puujalan. Ei tämä sitä saanut.

Mutta Iivari teki joka kevät lepästä uuden ja oli siihen suht koht tyytyväinen,

Puu oli niin nuorta, että siihen aukesi aina pieni silmu, joka muuttui kauniiksi tulevaisuuden toivon väriseksi, vihreäksi lehdeksi.