Huttunen oli ostanut pienen muovikuusen Pelastusarmeijan kajuuttaan.

Kuusta ei erottanut oikeasta.

Pieniä huoneita kutsuttiin kajuutoiksi, koska niissä oli pyöreät ikkunat.

Aikoinaan niissä olivat asustaneet merimiehet ja vähäosaiset.

Soppaa, saippuaa ja pelastusta.

Uskonnollisuus oli Huttuselle ahdistavaa.

Huttunen oli laittanut kolme pientä oluttölkkiä kuusen juurelle.

Ne oli ostettu Ruotsin -laivalta.

Ne olivat kauniita kolmen vartin purkkeja, joissa kuvattiin Koffin -saksalaisperäisiä hevosten vetämiä jouluisia olut -vankkureita.

Ollaan oluesta mitä mieltä tahansa, niin tölkit olivat kauniita.

Huttunen vieroksui myös huumeneuloja.

Niitä oli joka paikassa.

Mutta pahin oli tapahtunut, vaikka olut tekee näläntunteen, se oli Huttusen ainoa sen päivän ateria ja ne nyt tölkit olivat poissa.

Olisiko pakko mennä Haverisen luo, joka oli ylioppilas ja oli töissä ja täten keskiluokkaa.

Mieluummin Huttunen antaisi “Soittonsa särkyneen takaisin suurelle säveltäjälleen”

Siis ehdottomasti ei.