Pikku-Elsan markkina-matka

Kuu oli korkealla. Taivaan jalokivet, tähdet loistivat. Pikku-Elsa, Mummo ja naapurin Ukko olivat nappularattailla palaamassa markkinoilta.

Korpitie oli synkkä. Kaikkia pelotti, ainoastaan Mökö-kissa nukkui tyytyväisenä Mummon korissa. Seudulla tiedettiin olevan metsärosvoja.

Ja eikö vain kohta hevosen hevosen suitsiin tartuttu ja parrakas mies talutti sen metsärosvoja vilisevälle leirinuotiolle.

Uhmakkaat miehet ympäröivät kärryt. Mummo sai luopua kuparipannusta, kahvi-kulta jäisi kukaties iäksi keittämättä. Naapurin ukolta meni kello, taskunauris.

Mutta Mökö-kissa oli loikannut yöhön ja heristeli salaa käpäläänsä rosvoille. Korkealla puunoksalla tehtynä se olikin turvallista.

“ Onpas taas Mummo-raukka ja pikku-Elsa soppaan joutunut, tässä tarvitaan jälleen nerokkaita eli minun aivojani”, mietiskeli Mökö

Markkinapaikan rannassa oli ollut suuri purjelaiva. Eräs merimies oli antanut Mökö-kissalle silakoita ja yrittänyt pestata tätä laivakissaksi.

Edellinen laivakissa kun oli saanut vihiä, että Tampereella myydään jälleen mustaa makkaraa ja hävinnyt sille tielle. Mutta eihän Mökö-kissa enää merille halunnut. Pesti merirosvo -aluksella oli riittänyt.

Ja siksi toisekseen pikku-Elsa olisi itkeä tiruttanut lopun elämäänsä ja Mummo olisi saattanut joutua ennenaikaiseen hautaan.

Mutta sen, mitä Mökö oli kuullut merikarhulta, sen Hän päätti ilmoille naukaista.

- LAIVA AMERIKKAAN LÄHTEE, kuului puunoksalta

Silloin unohtivat rosvot uhrinsa. Saaliit jäivät leiriin, kun kaikki lähtivät juoksemaan merenrantaan. Kaikki halusivat maahan jossa kaikki oli paremmin. Syötiinkin ainoastaan valkoista leipää.

Mummo sai pannunsa, keitti sillä kahvit leirinuotiolla. Naapurin ukko sai kellonsa, josta näki ajan näyttävän jo puolta kahta yöllä.

Oli aika jatkaa matkaa.

Naapurin Vilpertti vanhempineen olivat jo varmaan huolissaan ja ehkä tehneet nimismiehelle katoamisilmoituksen.