(jatkoa)

Karjalan -kannas oli murtunut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edessä. Suomalaiset pakenevat enemmän ja vähemmän järjestäytyneenä. Oli kesä. Suuri osa tykistöä oli menetetty. Neuvostoliitto hyökkäsi koko rintaman leveydellä.

Päämaja oli ollut kuuro tiedustelutiedoille. Viipuri oli menetetty.

Tykistö perääntyi tulenjohtueensa kanssa.

Upseereille annettiin määräys kenttäoikeuden uhalla ampua pakenijat. Sotapoliisit tekivät nuotaksi kutsutun saartorenkaan suomalaisten taakse. Tarkoitusta tuskin tarvinnee selittää.

Kranaatti osui lähelle vainaa Haverista. Huikea ilmalento ei kuitenkaan tappanut Tätä.

Väsymys painoi, vainaa Haverinen nukkui liikkuvan lavetin päällä.

Joukkue pysähtyi. Nukkuva mies jätettiin nukkumaan kuusen juurelle.

Onnettomuudeksi paita oli selästä halki, kesäinen aurinko poltti ihon rakoille. Haverinen heräsi pakkien ja ruokailun ääniin.

Perääntyminen jatkui.

Vihollinen lähestyi, välissä oli horsmakenttä. Konepistooleilla, makuulla ampuen torjuttiin horsmien yli tähtäämättä.

Vihollinen pysäytettiin Ihantalan mäkisessä maastossa. Solaan. Torjuen ensimmäinen ja viimeinen panssari. Sen aikaiset venäläiset, maailman parhaat panssarit, yrittivät myös kiertää alueen. Tuloksetta.

Nopean paikannusjärjestelmän tykistö pystyi torjumaan viimeisen hyökkäyksen.

Kulmannin ilmatuki oli olennainen.

Ilman saksalaisia panssarinyrkkien ja kauhujen saantia olisi ollut mahdoton tilanne. Venäjällä oli kiireempi Berliiniin kuin Suomeen

Äyräpäässä käytiin kiivaita taisteluita, mutta se ei ollut Venäjän painopiste alue.

Täydennettynä, menetettyjen alueiden takaisin valtaus olisi voitu aloittaa uudelleen. Mutta ei poliittisesti. Tuli välirauha.

Yksi jatkosodan rintamaveteraaneista on poissa -Haverinen-

Linnassansa unta näki Isä Stalini

Että jokaisen suomalaisen

Nimi oli Vasili

Kaalimaata hoitelisi

Palalaikkaa soittelisi

Ja kaikki olisi a vot harasooo

(jatkuu)