(Jatkoa)

Asunnonvälittäjä oli arvioinut asunnon hinnan. Jostain syystä asianajaja korotti arviota roimasti.

Kun aiesopimusta tehtiin osoittautui aurinkoinen taivas menevän pilveen. Asunnonvälittäjä kysyi heti paljonko Hänen arvioinnistaan lasketaan hintaa. Mitä sellaisella arviolla oli tekoa, joka ei ollutkaan mistään kotoisin, jos sieltäkään. Toimeksiantoa allekirjoitettaessa rva. Ahne huusi kuuluvalla äänellä Kellopeliappelsinimäisesti Haveriselle “Älä lue sopimusta, nimi alle vaan”. Samalla tämä kysyi välittäjältä pitäisikö asunto siivota. “Kyllähän se hyvä olisi“, tähän rouva Ahne vastasi ei ainakaan siivoavansa. Asunnonvälittäjä ehdotti “Siivouspartiota”. Johon Haverinen vastasi kyllä työn tekevänsä. Haverinen otti lehtiön tehdäkseen valtakirjan, jolla saisi avaimet. Vastaavasti ko. Ahne kieltäytyi sitä allekirjoittamasta ja sanoi häneltä ei konstit loppuisi “Jos yhteistyötaitoja ei alkaisi löytyä”. Sananmukaisesti. Asunnonvälittäjä hoki kuin hullujenhuoneella, ei voivansa tilanteessa auttaa. Sitä kuka sitä kaipasi jäi epäselväksi. Mutta sitä asunnonvälittäjä hoki kuin mantraa jokaisessa yhteyden -otossa. Täysin unohtaen Haverisen olevan täysin oikeuskelpoinen henkilö.

(Jatkuu)