Jore pääsi kahden viikon kuluttua katsomaan kaveriansa Häriä psykiatrialiseen -sairaalaan.

Lukot olivat väärällä puolella ovea. Potilaiden posket punottivat jokaisella kuin saunan jälkeen.

Lääkkeiden vaikutuksesta.

Oli ruoka-aika. Sairaat söivät kuin sudet. Ahmien. Kaiken lusikalla, perunat kuorineen. Yksi potilaista piti maitopurkkia ilmassa.

- Ei sitä tarvihe kannatella, huusi hoitaja.

Mutta piruako sitä laskemaan kun sen vaivoin oli ilmaan saanut.

- Purkki alas ja heti, huusi samainen hoitaja.

Sana ei kuulunut tai tepsinyt.

Silloin paikalle tuli ystävällinen ylihoitaja, otti tyhjän purkin miehen kädestä ja toi täyden tilalle.

Jore odotteli taustalla, tuolissa aterioinnin päättymistä. Hidasliikkeisen Härin selkä oli Häneen päin.