Tiedän kokemuksesta kuinka lapseen voi henkisesti vaikuttaa.
Itse kärsin nälkää koko lapsuuteni ja nuoruusajan.
Huonot vaatteet olivat suurin näkyvä tunnusmerkki itselleni.
Nälkä ja likaisuus ei ollut haitta.
Minut oli vannotettu vaikenemaan.
Olin kiltti lapsi.
Olisin syönyt vihamielisten naapurien perunankuoret kernaasti.
Siihen aikaan olisin johtajaopettajan luvalla saanut kouluruokaa kotiin.
Äidillä oli tuttavaperhe, joka ei olisi suostunut antamaan perunankuoria, vaan ruokaa.
Mutta olin vannonut omartan.
Pituuskasvu ja älyllinen toiminta pysähtyi.
Pienellä lapsella ei ollut tietoisuutta, käyttää pienet rahavarat esimerkiksi ryyneihin tai hapanlimppuun, jonka olisi voinut leikata ohuiksi siivuiksi.
Talkkunaan.
Olin elänyt tyhjiössä.
Lehtiä ei tullut, TV oli tuntematon.
En saanut käyttää liettä. Elin viikkokausia jäisessä kylmyydessä.
Yksin.